Tuorein sisältö

Top Spin 2K25

Arvioitu: Xbox Series X
Genre: Urheilupelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 3
Kehittäjä: Hangar 13
Julkaisija: 2K Games
Julkaisupäivä: 26.04.2024
Pelin kotisivut
Manu Pärssinen

28.05.2024 klo 16.14 | Luettu: 1577 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Uncanny volley
Pidän edelleen vuosituhannen alun Virtua Tennis -pelejä tennispelien virstanpylväinä - virtuaalitenniksen pitää olla nopeasti omaksuttavaa, hauskaa ja koukuttavaa, kiikkuen juuri ja juuri siinä realistisuuden hauskemmalla rajapyykillä. Haastetta pitää olla, mutta sen verran sopivasti, että sitä tuntee itsensä lopulta kenttien supertähdeksi. Jo Pong-aikoihin pelien perussääntö oli “helppo oppia, vaikea tulla mestariksi”. Aivan sitä Top Spin 2K25 ei noudata, mutta lähelle päästään.


Alkuvalikko esittelee pelaajalle esimerkiksi sellaisia vaihtoehtoja kuin TopSpin Academy, MyPlayer, Centre Court Pass ja Pro Shop. MyPlayerissa luodaan oma pelihahmo ja monenlaisista palasista pelaajansa saa kootakin: mukana on muun muassa käsi- ja jalkaproteeseja kaiken perinteisen kasvo- ja kroppamuokkauksen sekä pelityylin hienosäädön lisäksi. Tutoriaalipuolella pelaajaa luotsaa tennislegenda John McEnroe, joka on mainettaan kannustavampi heppu. Tutoriaalia riittääkin tuntikaupalla, mikäli malttaa siihen tutustua. Itselleni riittivät perusteet, joiden jälkeen kyynärpäätä kutitti jo varsinaisiin matseihin pääseminen.


Kunhan kontrollit ja ajoitus ovat jotakuinkin hallussa, voi aloittaa matkansa tennismaailman huipulle. Helpoin vaikeustaso on aivan liian helppo, joten se kannattaa skipata, sillä vastustajat saa pidettyä lyhyillä palloralleilla nollapisteissä - ne mokaavat lopulta aivan itsestään. Itselleni “Normal”-taso olikin sitten erinomaisen hyvin tasapainossa. Mikään matsi ei ollut läpihuutojuttu, mutta kunhan keskittyi ja onnistui sijoittumaan hyvin lyödäkseen pari-kolme hyvää tai täydellistä lyöntiä, pisteitä kertyi tasatahtia. Taktiikat vastustajien voittamiseen tuntuivat hyvin realististisilta ja luonnollisilta - väsyttävät pallorallit vievät kenen tahansa keskittymisen. Pidin myös “Dynamic”-mittaisista matseista, joissa ei tarvinnut takoa kolmea tuntia erästä toiseen, vaan voittoon riitti useimmiten tie-breakin voittaminen tai tietyn pistemäärän saaminen omilla syöttövuoroilla. Mikäli usko omiin kykyihin riittää, uraansa voi edistää myös verkkopelitiloissa.


Pelimekaniikka ei ole aivan niin simppeli kuin Virtua Tenniksissä, vaan käytännössä siitä hieman evolvoitunut, pitäisikö sanoa realistisempi versio. Perusfiilis löytyi selkäpiistäni, mutta tarkkoihin sijoituksiin ja ajoituksiin sai tosissaan keskittyä. Top Spin 2K25 ottaa pelaajalta luulot pois, mikäli alkaa hulluttelemaan, mutta silti se saa uskomaan, että isojakin nimiä vastaan pystyy pärjäämään sohvan reunalla tiiviisti ruutua tuijottaen. Kun pääsee oikeaan vireeseen, muuttuvat tenniksen taktiikat ja vastustajan reagoinnit nautinnolliseksi puoliautomaattiseksi sorminäppäryydeksi, eikä hävityistä pisteistä voi syyttää kuin omia synapsejaan.


Stadionien ylle lankeaa upeita varjoja, varsinkin kun aurinko alkaa laskea. Top Spin 2K25 onkin täynnä hienoja pieniä yksityiskohtia: pallopojat väistävät palloja, yleisö huokaa kun huomaa, että olen myöhässä vaikka pallo olisi vielä ilmassa ja vastustaja laittaa harmistuneena mailaa kassiinsa matsin päätyttyä. Kaukaisuudessa huruttelee helikopteri tai Harley Davidson ja matsin voittaja heittää mailansa maahan sillä sadasosalla kuin voittaa. Kaikki nämä luovat omaa tunnelmaansa ja todistavat, että pelistudiolla on hioskeltu peliä rauhassa. Animointia lukuunottamatta aivan samaa pieteettiä ei voi todistaa ihmishahmoissa, jotka ovat jossain mallinukkejen ja oikeiden ihmisten häiritsevässä välimaastossa ja joissain välinäytöksissä vielä kauempanakin.


Elektronisen musiikin suurkuluttajalle lataustauoilla ja matsien alussa sekä lopussa soivat musiikkikappaleet ovat täyttä rautaa, vaikka toki painottuvat siihen kaupallisempaan matskuun. Muutama penni on varmasti laitettu jonoon, että mukaan on saatu isoja nimiä tyyliin Calvin Harris, Drake, Diplo ja Swedish House Mafia The Weekndin kanssa. Hieman suurelle yleisölle oudompia nimiä saattavat olla sellaiset kuin Phoenix, Elderbrook ja Cosmic Game, mutta minulle ne maistuvat. Varta vasten peliä varten sävelletyistä jytkeistä vastaa BT, joka ei aivan tuntematon hemmo ole hänkään.

Soundtrackin lisäksi peliin on lisensoitu toki paljon muutakin: melkein 30 ehtaa tennistähteä (muun muassa Federer, Serena Williams, Andy Murray, Emma Raducanu, Agassi ja Sharapova), aitoja tennisvarusteiden valmistajia (Adidas, Fila, Head, Prince… ) sekä oikeita turnauksia (mm. kaikki neljä majoria) ja pelikenttiä (Wimbledon, Roland-Garros….).


Top Spin 2K25 on hyvä tennispeli, josta saanee vielä pienellä lisähionnalla erinomaisen. Erilaisten asusteiden ansaitseminen ei minua kiinnostanut, joten se tuntui välillä hieman päällekäyvältäkin ja välillä ei ollut aivan selvää, miksi en päässyt osallistumaan johonkin turnaukseen - tai mitä olisi pitänyt tehdä, jotta se olisi onnistunut. Palasin pelin ääreen kuitenkin ilta toisensa jälkeen, eikä moni urheilupeli ole sitä vuosiin aiheuttanut. Stressipäivän jälkeen sen pariin ei välttämättä kuitenkaan kannata istahtaa. Paitsi ehkä kaverin kanssa.

V2.fi | Manu Pärssinen

Top Spin 2K25 (Xbox Series X)

Pienen treenin jälkeen juuri sopivan haastavaksi hiottu tennispeli, joka saa muistelemaan vuosikymmenten takaisia klassikoita tanssiraitatykityksensä tahtiin.
  • Pelimekaniikat
  • Sopiva vaikeustaso on sopiva
  • Ääniraita
  • Yksityiskohdat
  • Ylimääräinen tilpehööri
  • Ihmishahmoista puuttuu viimeinen silaus
  • Treenaaminen monesti vaikeampaa kuin matsit
< Senua's Saga: Hellbl... Destiny 2: The Final... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova